Vantaan Brunabergetistä on löytynyt suorakaiteen muotoisen asumuksen jäänteet, jotka on ajoitettu 6700-6500-luvuille eaa. Asumus sijaitsi silloin merenrannalla Keravanjoen suun lähistössä. Kymmeniä vuosia käytössä ollut asumus oli käytössä ilmeisesti talvisaikaan. Jönsaksenista on löytynyt laaja mesoliittisen kivikauden kalmistollinen asuinpaikka, joka oli sijainnut merenlahden suussa. Vantaalla kivikaudella asuneet ihmiset hakivat ravintonsa pääasiassa mereltä. Hylkeet olivat tärkeä saaliseläin, mutta Jokiniemen neoliittisen kivikauden asuinpaikan runsaiden asuinpaikkalöytöjen joukossa on mm. jäänteitä pyöriäisestä. Samalta ajalta ovat peräisin myös Stenkullasta on löydetyt kiinteiden asumusten jäänteet. Gubbackasta on on löytynyt asutuksen jäänteitä 900-luvulta lähtien. Paikalta on löytynyt myös pajan jäänteitä 1100- ja 1200-lukujen vaihteesta.

Alueen kylistä kertovat maaperän siitepölyanalyysissa näkyvä maanviljelyn kiinteytyminen sekä nimistötutkimuksen ja historiallisen asiakirjalähteiden pohjalta tehtävä takautuva päättely. Suomalaisasutus on Saulo Kepsun mukaan syntynyt Hämeestä käsin Helsingin ja Vantaan seudulle 1000-1300 -luvulla, mahdollisesti jo aiemmin. Hämäläisillä oli seudulla kalastuspaikkoja ja muita nautintamaita.

Ruotsalaisten hämäläisiä vastaan 1200-luvun puolivälissä tekemän niin sanotun toisen ristiretken jälkeen ruotsalainen kolonisaatio ulottui myös Vantaalle muun Uudenmaan kolonisaation yhteydessä. Ruotsalaiset nimittivät paikalla virrannutta jokea Helsinginjoeksi (ruots. Helsingå tai Helsingaa). Varhaisin tämän vesistön muodossa Helsingaa mainitseva asiakirja on kuningas Maunu Eerikinpojan kirje 15.5.1351, jossa kuningas lahjoitti kalastusoikeudet Helsinginjoen koskiin virolaisen Padisen sisterssiläisluostarille. Tuota toukokuista päivämäärää juhlistetaan nykyisin Vantaa-päivänä.

Helsingin kirkkopitäjä syntyi 1370-90-lukujen aikana. Ensimmäisen kerran pitäjän kirkkoherra mainitaan asiakirjoissa vuonna 1395. Helsingin pitäjän Pyhälle Laurentiuksen kirkko mainitaan 1401, kun Rekolan rälssi lahjoitti kirkolle yhden veromarkan arvoisen alan Rekolasta sielumessujen järjestämiseksi lahjoittajien ja heidän perheensä parhaaksi. Virolaisluostarin oikeudet siirtyivät niiden loputtua vuonna 1428 Turun piispanistuimelle. Kaupalla vaurastuneen pitäjän vanha puinen, Suuren rantatien ja rannikolta Hämeen linnaan johtavan Hämeentien äärellä sijainnut kirkkorakennus korvattiin kivikirkolla. Nykyinen Pyhän Laurin kirkko valmistui vuoteen 1460 mennessä. Ruotsalaisten maahanmuutto jatkui niin, että 1500-luvulle tullessa he muodostivat jo enemmistön koko Helsingin pitäjän väestöstä.

Helsingin pitäjästä tuli Helsingin maalaiskunta (ruots. Helsinge ilman landskommun-sanaa) 1865 annetun Suomen ensimmäisen kunnallislain johdosta. Vantaan alkuperäinen nimi, Helsingin pitäjä (ruots. Helsinge), sai nimensä tämän joen mukaan. Sama joki, tai oikeastaan yksi sen osista, Vanhankaupunginkoski, jonka nimenä oli aikoinaan Helsinge fors (Helsingin­koski), on antanut nimensä myös Helsingille (ruots. Helsingfors). Joen yläjuoksun varrella, erityisesti nykyisen Riihimäen seudulla asuneet hämäläiset kutsuivat samaa jokea Vantaanjoeksi alueella sijaitsevan Vantaanjärven ja Vantaa-nimisen kylän mukaan. Vantaanjoki (ruots. Vanda å) vakinaistuikin joen nimeksi 1500-luvulla. Myös Helsingin maalaiskunnan alueella, Vantaankosken länsipuolella, on vanhastaan ollut Vantaa (ruots. Vanda) -niminen kylä, joka alueeltaan vastasi lähinnä nykyistä Vantaanlaakson kaupunginosaa.

Vuonna 1865, kun kunnallishallinnosta annetun asetuksen mukaisesti perustettiin maalaiskunnat, siihenastisen Helsingin pitäjän nimeksi tuli Helsingin maalaiskunta. Kun se yli sata vuotta myöhemmin aiottiin muuttaa kauppalaksi, nimivaihtoehtoina olivat muun muassa Helsingin kauppala, Helsinginjoen kauppala ja Vantaanjoen kauppala. Lopulliseksi nimeksi valittiin lyhyesti Vantaan kauppala Vantaanjoen mukaan. Vantaa tuli kauppalaksi vuoden 1972 ja kaupungiksi vuoden 1974 alussa.

Perusopetus